Älä kokeile kotona: Pujoa pataan ja muita entisaikojen lääkekasveja
Juhannuksena juhlittiin keskikesää ja kukoistavaa luontoa. Suomen maisema kätkee uskomattoman määrän kasveja, joita on hyödynnetty vuosisatojen kuluessa mitä kummallisimpiin käyttötarkoituksiin. Lue alta, mihin luonnonantimia on entisaikoina keksitty käyttää.
Varvikot ympärillämme kertovat paljon historiastamme. Varsinkin rautakaudella tuotiin kasveja, joita käytetiin hyötytarkoituksiin niin ruokana kuin rohtoina. Osa käyttötarkoituksista on ollut varsin rajuja tai jopa hengenvaarallisia.
Tutut hyötykäyttöön
Nykyäänkin suuressa huudossa olevat kuusen- ja männynkerkät tunnettiin jo keskiajalla. Alkukesä on havukasvien nuorien versojen keräämiseen otollisinta aikaa, sillä juuri silloin ne ovat täydessä elinvoimassaan. Männynkerkkiä on esimerkiksi keitetty yhdessä voikukanjuurten sekä katajanmarjojen kanssa, valmiin juoman uskottiin puhdistavan verta ja parantavan muun muassa keripukin.
Pujo saa monet pärskimään loppukesästä, mutta aiemmin ajateltiin pujon tuovan helpotusta naisille. Kasvin eteeristä öljyä nauttimalla voitiin siirtää kuukautisten alkamista sekä vähentää niiden aiheuttamia kipuja, sekä estää vaihdevuodet kokonaan. Naistenvaivojen lisäksi pujolla on hoidettu keskushermoston häiriöitä, kuten epilepsiaa. Kuten monessa muussakin luonnonkasvissa, myös pujo aiheuttaa liiallisena annoksena maksa- ja munuaistulehduksia sekä kouristuksia.
Lempi leiskumaan
Rakkaus on ihana asia – ja se on ollut sitä jo vuosituhansien ajan. Lähes kaikkia yrttejä, marjoja ja kasveja on jossain vaiheessa hyödynnetty osana lemmentaikoja, joiden tarkoitus on saada mielitietty lankeamaan.
Nokkonen on ärhäkkä kasvi, joka puolustautuu hyökkääjäänsä vastaan polttamalla. Nokkosta on käytetty aikojen saatossa ruuanvalmistukseen, sen sitkeistä varsista on kudottu kalaverkkoja ja sen on uskottu parantavan mahavaivat sekä verenvuodon. Polttavan kasvin siementen on taas toivottu parantavan mieskuntoa. Hyödyistä on nautittu keittämällä siemeniä viinissä.
Voimakastuoksuisen suopursun avulla karkotettiin niin syöpäläiset kuin muut ei-toivotut vieraat. Vanhoissa nikseissä neuvotaan laittamaan kutsumattomien vieraiden penkin alle nippu suopursua, joka kadottaa ruokahalun ja aiheuttaa päänsäryn. Vaikka kasvi on myrkyllinen, on siitäkin keitelty keskiajalla lemmenjuomaa, sillä suopursun öljyt kiihdyttävät libidoa. Nauttiminen ei ole ollut vaaratonta, sillä yksikin annos suopursuteetä saattaa pilata munuaiset.
Variksenmarja ja mustikka ovat olleet varsinkin Lapissa tyypillisiä lemmenjuomien ainesosia. Marjaisaa juomaa on kypsytelty hiljalleen, jolloin se on ollut valmista tarjottavaksi juuri oikeana hetkenä. Juoman uskottiin saavan nauttijansa rakastumaan sen valmistajaan. Alla eräs mustikoista valmistettu lemmenjuomaohje, jonka väitetään toimivan edelleen.
Lapin lemmenjuoma
2 dl mustikoita
2 dl sokeria
1 l vettä
Liota sokeri huoneenlämpöiseen veteen. Lisää joukkoon mustikat. Laita juoma kelmulla peitettyyn lasitölkkiin aurinkoiselle ikkunalle. Juoma saa valmistua noin kaksi viikkoa. Siivilöi ja pullota lemmenjuoma.
Haluatko oman Anjan? Täytä uuden asiakkaan yhteydenottolomake
