Riittävä lääkehoidon arviointi tulisi liittää kiinteäksi osaksi koneellista annosjakelupalvelua
Syksyllä julkaistussa väitöskirjassa proviisori Juha Sinnemäki tutki koneellista annosjakelupalvelua sekä palvelun vaikutusta lääkkeiden käyttöön, lääkehoitojen laatuun ja lääkitysturvallisuuteen. Sinnemäen väitöstutkimuksen mukaan riittävä lääkehoidon arviointi tulisi liittää kiinteäksi osaksi koneellista annosjakelupalvelua. Myös terveydenhuollon tietojärjestelmiä tulisi kehittää ja terveydenhuollon prosesseja tulisi muokata siten, että potilaiden lääkityslistojen ajantasaisuus voidaan varmistaa.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean määritelmän mukaan lääkehoidon arviointi on toimintatapa, jossa lääkäri moniammatillisessa tiimissä muun sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön avustamana tekee potilaan lääkityksen tarpeen ja tarkoituksenmukaisuuden arvioinnin osana normaalia potilaan tutkimista ja hoidon suunnittelua
Jos lääkehoidon riittävä arviointi liitettäisiin kiinteäksi osaksi koneellista annosjakelupalvelua, siitä hyötyisivät proviisori Juha Sinnemäen mukaan erityisesti ne, joilla on monilääkityksestä johtuen ongelmia lääkehoidossa.
–Annosjakeluasiakkaiksi valikoituu usein potilaita, joilla on käytössä useita lääkkeitä samaan aikaan. Annosjakelupotilaista nimenomaan iäkkäät ovat heitä, jotka tarvitsisivat kattavampaa lääkehoidon arviointia.
Lääkityslistoissa puutteita
Sinnemäen väitöstutkimuksessa kävi ilmi, että yli puolella annosjakelupotilaista lääkityslista ei koneellisen annosjakelun alkaessa vastannut heidän käyttämäänsä lääkitystä. Tutkimuksessa tähän ei selvitetty syitä, mutta Sinnemäki antaa esimerkin, mistä tämä voi johtua:
–Lääkäri määrää potilaalle lääkkeen. Hoitoyksikössä hoitohenkilökunta vastaa, että potilaan lääkehoito toteutuu lääkärin tarkoittamalla tavalla ja on yhteydessä apteekkiin. Apteekki taas toimittaa lääkkeet potilaalle. Tämän kokonaisuuden tiedonkulussa voi olla haasteita.
Sinnemäki nostaa esiin apteekkien tärkeän roolin lääkehoidon toteuttamisen kokonaisuudessa. Apteekeilla pitää olla tarkka tieto siitä, mitä lääkkeitä potilaalla on käytössä, jotta lääkehoito toteutuu lääkärin tarkoittamalla tavalla.
–Jos lääkelista ja reseptit eivät vastaa toisiaan, niin tässä vaiheessa apteekissa aletaan selvittämään, että missä vika. Tämä on yksinkertainen asia, mutta silti haastava kokonaisuus, Sinnemäki summaa.
Sinnemäki kannustaa yhteistyömallien rakentamiseen siitä näkökulmasta, että potilaan kokonaislääkehoitotieto saataisiin kulkemaan hyvin eri tahojen välillä ja lääkehoidonarviointi toteutuisi mahdollisimman hyvin.
–Apteekeissa on tällä saralla paljon osaamista. On erikoiskoulutettuja farmaseutteja ja proviisoreita, joilla on pätevyys tehdä lääkehoidon arviointeja. Kannustan käyttämään apteekeista löytyvää potentiaalia tässä asiassa. Apteekit eivät ole vain lääkkeiden ostopaikka. Toki lääkäri on aina se henkilö, joka lääkityksestä päättää, mutta lääkäri voi tehdä apteekin suosituksen perusteella muutoksia potilaan lääkehoitoon, Sinnemäki sanoo.
Koneellinen annosjakelu vaikuttaa lääkkeiden määrään ja hoidon laatuun
Lääkehoidon riskejä on pyritty poistamaan jo pitkään. Yksi keino tähän on koneellinen annosjakelu, joka on ollut Suomessa käytössä jo lähes 20 vuotta. Annosjakelulla pyritään sekä helpottamaan hoitajien työtä hoitoyksikössä tai kotona että lisäämään lääkitysturvallisuutta.
Lääkkeitä käsin jaettaessa virheprosentti on tutkimuksesta riippuen 1–20 prosenttia, kun esimerkiksi koneellisessa Anja-annosjakelupalvelussa virheprosentti on vain 0,004 % (lähde: anja.fi). Koneellinen annosjakelu on hyödyksi erityisesti heille, joilla on käytössään samanaikaisesti useita eri lääkkeitä.
Sinnemäki havaitsi tutkimuksessaan, että Suomessa annosjakelupotilailla on samanaikaisesti käytössään keskimäärin noin kymmenen lääkettä ja että koneellinen annosjakelu vähensi tutkimusryhmällä joidenkin lääkkeiden kulutusta.
–Tarkastelin potilaiden 20:tä eniten käyttämää lääkettä, jotka kattoivat 86 prosenttia lääkekulutuksesta. Näistä 20:ta lääkkeestä 11 lääkkeen osalta lääkekulutus väheni annosjakeluryhmällä tilastollisesti merkittävästi. Sieltä esimerkiksi erottui kaksi unilääkettä, joiden käyttö väheni annosjakelun myötä, Sinnemäki kertoo.
Väitöstutkimuksen mukaan koneellinen annosjakelu voi vaikuttaa positiivisesti myös lääkehoidon laatuun. Sinnemäki havaitsi, että annosjakelulla voidaan vaikuttaa yksittäisten haitallisten lääkkeiden vähenemiseen potilaan lääkityksessä. Useiden psyykenlääkkeiden samanaikaisen käytön kohdalla tätä vaikutusta ei kuitenkaan huomattu.
–Jos mukana on monimutkaisia lääkehoidon ongelmia, kuten vaikka kolmen tai useamman psyykenlääkkeen samanaikaista käyttöä, niin näiden kohdalla lääkehoidon laatu ei parantunut. Psyykenlääkkeet ovat haastava kokonaisuus hallita ja puuttua, sillä ne ovat voineet tulla osaksi potilaan lääkehoitoa esimerkiksi monen eri lääkärin määrääminä, Sinnemäki sanoo.
Sinnemäki korostaa, että potilaan aiempia lääkemääräyksiä tulisi katsoa tarkalla silmällä, kun tälle määrätään uusia lääkkeitä.
–Kun uusi asiakas aloittaa koneellisen annosjakelun, hänelle tehdään apteekissa lääkehoidon arviointi. Apteekissa tehtävä arviointi ei ole kuitenkaan välttämättä niin kattava, kuin lääkehoidon kokonaisarviointi. Jos arviointi ei ole tarpeeksi kattava, sillä ei pystytä vaikuttamaan annosjakelupotilaiden käyttämiin mahdollisesti haitallisiin lääkkeisiin. Onnistuakseen lääkehoitoon tarvitaan riittävän kattava arviointi, jossa lääkäri on mukana. Apteekit voivat olla arvioinnissa apuna, Sinnemäki sanoo.
Lääkityslistaa kannattaa päivittää myös kotona
Sinnemäen mielestä lääkityslistan ylläpitäminen ja päivittäminen myös kotona on järkevää. Tästä voi olla hyötyä esimerkiksi silloin, jos joutuu yllättäen sairaalaan.
–Potilaan kannattaa pitää omaa lääkityslistaa kotona, jos hän siihen vain pystyy. Myös itsehoitolääkkeet tulisi merkitä listaan mukaan. Suomessa tehdään myös koko ajan kehitystyötä sen eteen, että lääkehoito saataisiin paremmin terveydenhuollonhenkilökunnan tietoon. Suomessa halutaan luoda kattava järjestelmä, josta näkyisi reseptilääkkeiden lisäksi myös potilaan käyttämät itsehoitolääkkeet.
Näin väitöstutkimus toteutettiin
Juha Sinnemäen väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin koneellisen annosjakelupalvelun toteutusta Suomessa ja palvelun vaikuttavuutta. Palvelun aloitusprosessia tutkittiin tekemällä kysely palvelua tarjoaville apteekeille. Kyselyssä kartoitettiin, miten koneelliseen annosjakeluun siirtyvän asiakkaan lääkitystiedot päivitetään, ja miten lääkehoidon arviointi toteutetaan lääkehoidon tarkoituksenmukaisuuden varmistamiseksi. Vaikuttavuutta tutkittiin tekemällä järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus kansainvälisistä tutkimusjulkaisuista sekä vertailemalla Kelan reseptirekisterin avulla koneellisen annosjakelun vaikutuksia yli 65-vuotiaiden lääkkeiden käyttöön.
Tutustu tarkemmin Juha Sinnemäen väitöstutkimukseen täällä.
Haluatko oman Anjan? Täytä uuden asiakkaan yhteydenottolomake
